PERJANTAI 21.04
Intialaisen Vistara yhtiön kone on kaarrellut jo yli tunnin Kathmandun Tribhuvan kentän yllä. Kathmandussa on juuri ollut voimakas ukkosmyrsky ja edelleen voimakkaat tuulet puhaltelevat hankaloittaen laskeutumista. Edellinen Dohasta tullut kone joutui vetämään ylös kesken laskeutumisen. Niimpä kapteeni katsoi hyväksi varoittaa matkustajia hankalasta laskeutumisesta ja että penkeistä olisi hyvä pitää tiukasti kiinni.
Seitsemäs laskeutumiseni Kathmandun kentälle sujui kuitenkin ongelmitta ja pilotti sai antsaitsemansa runsaat ablodit.
Tällä kertaa Jawalakhelin Norwegian vierastaloon meitä majoittuu lisäkseni neljän hengen nepalin ystävien porukka. He vierailevat Nepalissa nyt ensimmäistä kertaa ja toki Kathmandun liikenne alkuun hieman hirvittää mutta pian siitä löytyy logiikka ja katujen ylittäminenkin kohtuu turvallisesti alkaa sujumaan. ATM stä hieman rupioita ja dinnerille vielä tuttuun kuurojen pitämään kahvilaan.
Matkablogi 2023
LAUANTAI 22.04.
Aamusta liikkeelle kattoterassilla nautitun aamupalan jälkeen. Vuokraminibussilla suuntaamme Bhaktaburiin, yhteen OW n tukemaan seurakuntaan. Matkalta poimimme suomalais porukkaamme vielä pariskunnan, joilla mahdollisuus osallistua tiimimme matkaan tämän päivän ajan.
Kotoisalta tuntuu päästä pitkästä aikaa nepali-kirkkoon ja huone täyttyy sydämen pohjasta lähtevästä ylistyksestä. Rohkenen pitää ensimmäisen puheeni kirkossa nepaliksi ja yleisö ystävällisesti auttaa, kun takeltelen vaikeiden sanojen kanssa, sen jälkeen Saji, lastenkodin isä jatkaa, tulkin avustuksella. Saji on Intiasta ja hänen äidinkielensä on hindi.
Iltapäivän ohjelmaan kuuluu vierailu Sajin tyttöjen kodilla. Kymmenen tyttöä kertoo elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan ja Hannahin, kodin äidin, kuullen ei kukaan uskalla listata ykkös-toiveekseen, avioliittoa ja lapsia. Kaikkien on ensin opiskeltava ja saatava ammatti. Tytöt pitävät pienistä tuliaisista, joiden joukossa on myös läppäri opiskelukäyttöön. Virkkaus- ja kutomis-kärpänen puraisee heti kun tarvikkeita on saatavilla ja meidän tiimi opastaa tytöt tässä harrastuksessa liikkeelle.
SUNNUNTAI - MAANANTAI 23.-24.04.
Sunnuntai-aamuna lähdemme kohti Dhadingia, toista pientä seurakuntaa jota OW tukee. Heti alkumatkasta meidät pysäyttää poliisi ja tiedustelee määränpäätämme. Nimittäin eräällä alueella on uusinta vaalit ja olipa tulos sitten mikä tahansa niin kaikki eivät tule olemaan tyytyväisiä ja odotettavissa on mellakointia tiellä. Oletamme, että olemme turvallisessa aika-ikkunassa paluumatkalla ja ettei ole riskiä siitä, että automme tulee kivitetyksi. Monista pysähdyksistä johtuen saavumme hieman myöhässä kirkolle. Sana taloissa kulkee kuitenkin nopeasti eteenpäin ja seurakunta on pian koolla. Puhun nyt tulkin avulla lyhyesti siitä, kuinka Jumala kutsui Samuelia, eikä lakkaa kutsumasta meitäkään. Saji myös puhuu ja laulamme ja rukoilemme sairaiden puolesta. Eräs seurakunnan jäsen olisi leikkauksen tarpeessa ja hänelle ehdotan yhtenä vaihtoehtona Tansenin sairaalaa.
Maanantaina pikkutakki päälle ja työvoimatoimiston haastatteluun. Onneksi siellä on uusi nuori mies, jonka kanssa haastattelu sujuu joustavasti ja paperit työviisumia varten saadaan eteenpäin.
Sillä aikaa tiimimme on käynyt shoppailemassa. Tyttöjen koti oli kovin riisutun näköinen ilman mitään kodikkuutta luovaa sisustusta ja eräs tytöistä oli maininnut, kun kysyimme mitä kodista puuttuu, että seinäkello. Niimpä kaksi mattoa ja seinäkello, sekä vaatekaappi oli nyt hankittu.
Illalla vierailimme Sajin poikien kodissa. Pojat saivat mm. t-paitoja, karkkia, jalkapallon ja myös läppärin opiskelukäyttöön.
TIISTAI - KESKIVIIKKO 25.4. - 26.4.
Tiistaina liikkeelle lähdetään turistimoodissa ja kohteena Monkey-tempel. Taksi tiputtaa meidät suoraan kukkulan huipulle, joten säästymme patikoinnilta. Heti temppelialueelle päästyämme, kohtaamme apinat, jotka viihdyttävät ihmisiä, osa venyttelee selällään penkeillä ja pienimmät nahistelevat keskenään. Apinat käyttäytyvät kuitenkin hyvin, toki jos kännykän tunkee kuvausta varten aivan apinan eteen, on se vaarassa lähteä apinan matkaan.
Rukousliput liehuvat lämpimässä tuulessa ja rukousmyllyt kilahtelevat kun ohikulkijat niitä pyöräyttävät. Budhalaisryhmä on pysähtynyt laulamaan rukouksiaan. Yllättäen tältä budhalaistemppelialueelta löytyy pieni kauppa, joka myy kangasmaalauksia, joissa on Nepalin maisemia, mutta maalauksiin on kirjoitettu aiheisiin sopivia Raamatun lauseita ja yksi niistä lähtee mukaani. Temppeli-alue on pian nähty ja harjoitteluna seuraavan päivän trekkausta varten laskeudumme nuo noin 570 porrasta ja siirrymme Thameliin. Iltapäivä sujuu mukavasti shoppailun merkeissä.
Keskiviikko aamuna toteamme aamupalalla että taudit ovat alkaneet koetella ryhmäämme, porukan kuntoa verottaa mahatauti ja flunssa. Kuitenkaan kukaan ei suostu jäämään guesthousiin sairastamaan vaan kaikki kiipeävät minibussiin, suuntana Nagarcot-Chengun pikku puolen päivän trekkaus. Aluksi kiipeämme näköalatorniin, josta himalajan lumihuiput näkyvät. Sen jälkeen alkaa itse patikointi. Mahataudin kourissa viime yön kamppaillut tiimimme jäsen on sen verran huonossa hapessa, että pysäytämme moottoripyöräilijän ja hän ottaa potilaamme kyytiinsä ja kiidättää meidän kohteeseemme. Muu tiimi nauttii kauniista vuorimaisemista, kukkivista puista ja maaseudusta eläimineen.
TORSTAI-PERJANTAI 27.-28.4.
Bhaktaburiin Shiva ystäväni luokse, lähti meitä vain kolmen porukka, kaksi jäi viisaasti lepäilemään ja toipumaan taudeista. Ajoimme suoraan Maple bear-päiväkotiin, joka avasi ovensa tällä viikolla. Kanadalaisella opetussunnitelmalla toimivan päiväkodin ovat Shiva ystäviensä kanssa laittaneet pystyyn. Päiväkoti oli hyvin länsimaalaisen oloinen ja kodikas, sinne olisi ollut mukava jäädä lasten kanssa peuhaamaan. Meitä kuitenkin odotti Shivan luona herkullinen dhalbhat ja sen voimalla oli hyvä lähteä hieman patikoimaan, hienoissa maisemissa. Porukkaamme liittyi myös tiivisti leikkisä, nuori kulkukoira, yritimme hätistää sitä takaisin, mutta lopulta päätimme suunnata paluumatkan läpi alueen, josta koira lähti mukaamme. Siellä iloisesti se juoksikin erään talon terassille ja talon asukkaat sanoivat, että se on hyljätty koira mutta he ovat ruokkineet sitä. Toki koirien-ystävän sydäntä repii nuo hyljätyt kaduilla juoksentelevat koirat. Toisaalta niilläkin näyttää olevan omat alueensa ja talot, joista käyvät ruokaa hakemassa. Mutta Kathmandun vilkkaassa liikenteessä ei ole helppoa olla kulkukoira, mutta kaikkeen koirakin näyttää sopeutuvan.
Shivan kotona vielä oli ohjelmassa momojen kokkausta ja syömistä, sen jälkeen olikin aika palata guesthousiin.
Seuraavan yön vietin puolestani minä rajun vatsataudin kourissa.
Aamulla olisi pitänyt lähteä viisumiasioissa terveysministeriöön ja seljälkeen Imigration officeen, josta työviisumileima. Ei auttanut muu kuin Imodiumit kehiin ja moottoripyörän selkään, yleensä nautin Kathmandun vilskeessä pyöräilystä, mutta nyt mahatautisena se ei ollut kovinkaan suuri nautinto. Juoksemista luukulta toiselle, pitkät jonot ja lopulta palkintona työviisumi.
Parempaa kuntoon toipunut tiimi oli käynyt sillä aikaa tutustumassa Bashupatinathiiin ja Patan Durbar Squerella.
LAUANTAI-SUNNUNTAI 29.-30.04.
Lauantaina Sahara-kodista kummityttöni Tirsana, yhdessä Ritun ja kahden pojan kanssa pelmahtivat Norwegian taloille hakemaan meitä luokseen. Kodikkaassa Saharassa näkyy miten lapsilla on hyvä olla, kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Suomalaisten vieraiden tulo on odotettu tapahtuma. Alakerran harrastus-tilassa, esittävät tytöt meille Nepalilaisia tansseja ja pikku-pojat esittävät myös hengelliseen lauluun tehdyn koreografian. Tuliaisia jaetaan, pojille t-paidat ja jalkapallo, tytöille rannekellot ja pienet toilettilaukut, värikyniä, askartelutarvikkeita ja lankoja ja puikot. Myös yksi isommista pojista innostuu kutomisesta. Lisäksi kaikki saavat pussin toffeeta, jota ovat tehneet Oulun kansainvälisen koulun opettajat, karkit maistuvat. Olohuone täyttyy puheensorinasta ja leikkivistä lapsista, leikkien kieli on kansainvälistä, eräs pikkupojista nauttii kun saa istua pitkään tiimiläisemme Kirsin sylissä. Kun talossa vipeltää 23 lasta ei syliaikaa niin helposti ole saatavilla. Oulun OW seurakunnassa kerätty runsas kolehti otetaan iloisina vastaan, lasten koulumaksut saadaan nyt hoidettua. Nirmal, kodin isä, pyytää muistamaan rukouksin heidän haavettaan paketti-autosta, jolla lapsia voitaisiin kuskata kouluun, matka noin 6 km ja kovassa helteessä ja rankassa monsuunisateessa se on aika uuvuttava. Auton hinta olisi noin 20 000USD ja muutama tuhat on jo lahjoituksia saatu. Kuvassa tämän hetken koulukuljetus eli 7-vuotiaat kuljetetaan kouluun ja täysin paikallisten liikennemääräysten mukaisesti, eli kuskilla pitää olla kypärä, eikä pyörän päällä matkustavien määrää ole rajattu :)
Meidät,vieraat, syötetään ja lisää tuputetaan. Mukavan päivän jälkeen on hyvä palata Norwegian taloon.
Sunnuntaina minulla on NMC haastattelu vielä työlupaa varten. Tällä kertaa haastattelua ei ole muita jonottamassa ja lääkäriboardin tiimi ei tule vain minua varten paikelle, ilmoittavat että leiman saa antaa, papereissa on ylhäällä että tämä taitaa olla kuudes kertani, joten lupa irtoaa ilman haastattelua.
Tamperelaisten osa tiimistä lähtee myöhään yöllä paluumatkalle. Kuulostaa että Nepal ja ihmisten tarpeet tässä köyhässä kehittyvässä maassa on vallannut heidän sydämensä ja saamme heidät mukaan Nepal tiimiin myös Suomessa.
TIISTAI-TIISTAI 02.-09.05.
Aidan kanssa maanantaina keskitymme opiskeluun ja työasioihin ja tiistaina olemme valmiit vastaanottamaan tiimin täydennystä. Aamupäivällä saapuu Anne, International Blue Crossin sihteeri, jonka vierailusta Tanseniin iloitsemme Tansenin kristillisen päihdetyön vapaaehtoisten tiimin kansssa. Iltapäivällä menen lentokentälle vastaanottamaan Sannan. Ainoana länkkärinä koneen tuloa odotellessa, saan huomiota. Ulkona valvova vartija tulee juttelemaan ja perehdymme hänen polvi-ongelmaansa. Sen jälkeen hän kovalla äänellä kailottaa odotusaulaan sisäänmenoa tarkkailevalle vartijalle, että tämä on Lähetyssairaalan lääkäri ja tulisi ohjata istumaan sisälle. Sanna selvisi hienosti maahantulo rutiineista ja nyt uusi Tanseniin lähtevä nejän hengen tiimi on kasassa. Sanna ja Aida lähdössä tutustumaan lähetyssairaalaan ja Anne kouluttamaan päihdetyön tiimiä. Keskiviikkona käytämme myös uutta tiimiä Thamelissa shoppailemassa tuliaisia ja syömme hyvää paikallista ruokaa, seuraamme liittyy myös ystäväni Shiva, joka on tärkeä osa päihdetyön tiimiä. Shiva on opiskellut Suomessa sosiaalityöntekijäksi.
Keskiviikko iltana saan puhelun ettei huomiseksi suunniteltu lähetysbussi-kyytimme kuljekkaan. Tie on paikoitellen hyvin huonossa kunnossa ja bussilla hankala kulkea, mutta sairaalan jeeppi kulkisi mutta se on niin täynnä sairaalaan meneviä tarvikkeita ettei sinne mahdu meidän matkalaukut, mutta pienen repun voisi ottaa mukaan ja matkalaukut tulisivat viikon päästä. Tämänkin kyydin olin varmistanut jo tammikuussa, mutta suunnitelmat menevät täällä usein viime hetkellä uusiksi. Sanoin, ettei onnistu, porukasta yksi on jo viikon päästä lentokoneessa matkalla Suomeen ja Sanna ja Aida ovat kaikkiaan Tansenissa vain 1.5 vkoa. Tansenista sain tilattua meille auton ja kuskin. Kuski aikoi yötä vasten lähteä ajamaan Kathmanduun ja nukkuu jossain pari tuntia matkalla. Klo 5 aamulla saan puhelun että hän on kohta Norwegian talolla, no lähtöajaksi oli sovittu 7:30.
Matkustettuamme 13h, illan pimeydessä saavumme Tanseniin. Matkalla oli monta tietyöpätkää, jossa vain yksi ajokaista oli auki, niin se merkitsi pitkää seisoskelua paikoillaan ja vuoron odottelua.
Perjantaina aamusta kokoonnumme Tansenin sairaala kompleksin guesthousiin ja aloitamme Annen vetämän päihdekoulutuksen. Aluksi esittäydytään puolin ja toisin muistellaan miten tähän pisteeseen on tultu. Kristillisen päihdetyön aloitus on ollut Bishnu-pastorin haave, jonka hän jakoi kanssani ja sen jälkeen on pikku askelin lähdetty eteenpäin. Juuri saatiin rekisteröityä Naya Suruwat (uusi alku), yhdistys, NGO, jonka alla näkyä voidaan lähteä toteuttamaan. Niinpä Annen johdolla käydään läpi NGO:n pyörittämisen periaatteita. Suunnitellaan vuosikello ja tehdään budjetti. Motivational Interview- ideaa harjoitellaan ja samoin miten vedetään vertaistukiryhmää, 12 eri askelmaa. Käytännön harjoituksia on paljon, vuoron perään tiimiläiset saavat olla ryhmän fasilitaattoreita niin kauan, että kaikille iskostuu mieleen Do not preach, do not teach and do not advice. Ryhmässä on tarkoitus oppia toisiaan kuuntelemalla.
Jotta ensimmäinen oma ryhmä saadaan käyntiin, etsitään NGO:n toimistoksi huone vuokralle ja aloitetaan siellä varsinainen oma vertaistukiryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa. Kun vapaaehtoisia saadaan lisää voi ryhmiä kokoontua useampana viikon päivänä ja sitten joskus lähitulevaisuudessa voidaan alkaa suunnittelemaan kuntoutuskeskusta. NGO sai myös virallisen todistuksen, että on hyväksytty kansainvälisen Blue Crossin jäseneksi, todistus tulee toimiston seinälle.
Iloitsimme kaikki Annen antamasta todella hyvästä käytännöllisestä opetuksesta ja minä iloitsin lisäksi mukavasta kämppiksestä, kun jaoimme Annen kanssa mun Nepali-kodin ja kävimme keskusteluja iltaisin. Keskiviikko aamuna vilkutin Annelle hyvästit.
17.05. - 23.05. KESKIVIIKKO - TIISTAI
Keskiviikkoaamuna lähdemme sairaalan jeepillä, kahden tunnin matkan päässä olevaan kylään pitämään medicalcamppiä ja kohteena erityisesti kehitysvammaiset, että saavat tarvitsemaansa apua ja diagnoosin. Vuoristomaisemia on ilo katsella matkalla. Kylässä meidän seurueen eli, kolme ortopedia, fysioterapeutti ja yleislääkärin, ottaa vastaan paikallinen pastori ja vie meidät aamupalalle, pikku ”ravintolaan”. Nyt en uskalla riskeerata kun kolme viikkoa olen taistellut ilmeisesti giardian kanssa ja aloittamallani metronidatsoli lääkekuurilla alkaa hieman helpottamaan, mukanani on omat eväät ja joudun tietysti kovasti selittelemään vatsani tilannetta. Medical camp pidetään paikallisen kunnantalon edessä. Tapahtuma alkaa poliittisilla puheilla, eli paikalliset poliittiset liiderit kertovat omasta panoksestaan tämän terveysklinikan toteuttamiseksi. Ilmeisesti lääkevalikoima, jota voimme määrätä on heidän sponssoroimansa.
Ulos kannetaan pöytä ja me ortopedit istumme sen ympärille ja jokainen saa oman jononsa potilaita. Onneksi minunkin jononi etenee ja pystyn noin kymmenelle potilaalle jonkinlaista apua tarjoamaan. Kaikkiaan klinikalla käy noin 50 potilasta. Mieleen jää erityisesti mies, joka ei varsinaiseen kohdepotilasryhmään kuulukkaan, vaan hänellä on ydinnaulalla hoidettu reisimurtuma. Ydinnaulan paikoilleen lukitsevat ruuvit olivat mätineet ulos ja naula pääsi vapaasti liikkumaan luun sisällä, sillä seurauksella että se putosi alas ja kaiversi reitin polvinivelen läpi, niin että polvi oli täysin jäykkänä. Mutta ehdotteluista huolimatta mies ei suostunut lähtemään sairaalaan, että poistaisimme naulan. Kuulemma naula ei haittaa mitään polven sisällä, hän voi tehdä töitä myös jäykällä polvella. Kerron hänen tarinastaan lisää myöhemmin.
Vieressä oleva kuvasarja kertoo taistelustamme huonosti hoidetun avomurtuman kanssa. Vastaavia haastavia potilaita on paljon. Murtuma tuli meille haisevana ja ihoa ja lihasta puuttui iso pala säären edestä. Vamma oli syntynyt moottoripyöräkolarissa. Amputaatiosta keskusteltiin jo vakavasti, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Leikkaussalissa kuollut kudos poistettiin, ulkoinen tuki kiinnitettiin paremmin ja laitettiin kalvo, jonka alle tyhjiöimu, joka stimuloi ns. Granulaatiokudoksen muodostumista. Kun tämä oli ollut viikon niin leikkaussalissa käänsimme verisuonitetun pohjelihaksen (soleus) luun päälle ja otimme reidestä ihonsiirron. Nyt pidämme tiukasti kädet ristissä, että saisimme tulehduksen rauhoittumaan ja pääsisimme myöhemmin tukemaan paremmin säärimurtuman.
11.05. - 15.05. TORSTAI - MAANANTAI
Sairaalatyöhön solahdin mukaan jo viime viikolla. Samoin noin 1.5 viikon tutustumisjaksolle tulleet Aida-lääketieteen opiskelija sekä lääkäri Sanna. Aamut alkavat ihanasti yhteisellä lääkäreiden palaverilla, lukusuunnitelman mukainen Raamatun kohta luetaan ja sen jälkeen rukoillaan muistaen tiettyä sairaalan henkilöryhmää, näin koko sairaalan henkilöstö tulee käytyä läpi kerran kuussa. Sen jälkeen kuulemme raportin sairaalaan osastolle otetuista potilaista, sekä sisätautisten alojen päivystäjältä, että kirurgisten alojen päivystäjältä. Päivystäjät ovat nuoria vastavalmistuneita ja heillä on taustatukena erikoislääkärit, jotka tarvittaessa tulevat paikalle.
Ensimmäisellä kierrolla kollegani naureskellen esittelevät minulle erään potilaan ja sanovat, että tämä on tervetuliaislahja sinulle, eli tiedän, että jotain haastavaa on tiedossa. Potilaalla on 25 vuotta vanha luutumaton ja hoitamaton reisiluun murtuma. Jälleen on hankala käsittää miksi se on jäänyt hoitamatta ja miten ihmeessä potilas on pärjännyt näissä ehjät luutkin omistavalle haastavissa maastoissa. Nyt murtuma on ydinnaulattu ja hieman toki jouduimme lyhentämään, mielenkiinnolla odottelen lähteekö luutumaan.
Ystäväni Bikram soitti jo puolisen vuotta sitten ja kysyi että kun tulen Tanseniin, niin pidänkö yhden vai kahden päivän seminaarin heidän nuoressa kirkossaan. Ja tarkemmin ajattelematta lupasin, että yhden päivän. Ja sitten vasta rupesin miettimään missä määrin valmistelua seminaari vaatii.
Lauantai aamuna ajoimme taksilla kirkolle ja käymme nopeasti läpi päivän ohjelman ja ennenkaikkea, harjoittelemme draaman, joka on tarkoitus esittää aluksi. Draama kertoo siitä kuinka meitä voi sitoa ihmiset, raha, ympäriltä tulevat ulkonäkö paineet ja koukuttavat nautintoaineet kuten, alkoholi. Alkoholi täällä on vielä halvempaa kuin limu tai mehu. Ja vain Jeesus voi antaa todellisen vapauden kaikesta sitovasta, eli draamassa hän katkaisee nuo köydet, jolla eri houkutukset sitovat ihmistä. Harrastelijaryhmämme saa hyvät ablodit. Sanna puhuu hyvin omakohtaisesti kristityn identiteetistä ja minä jatkan ”Kasvavan seurakunnan salaisuudesta” ja lunchin jälkeen Pyhän hengen toiminnasta ja armolahjoista. Lopuksi vielä rukoilemme ryhmissä, ihmiset ovat iloisia uusista löydöistä, joita päivän aikana tekivät.
Suomalaisedustus Tansenissa putosi yhteen, kun maanantaina Aida ja Sanna lähtivät Pokharan kautta paluumatkalle.
